tiistai, 27. toukokuu 2008

MUUTTO

Siirryn blogger.comiin, en oikein tykkää Vuodatuksesta, enkä osaa käyttääkään tätä yhtä hyvin edukseni. Mutta juu, mikäli kukaan on tätä koskaan lukenut, tietäköön tämän. Osoite: http://walkingonfragments.blogspot.com/

Kiitos. ♥

maanantai, 26. toukokuu 2008

Ikävänkantaja

Vituttaa kun vaikka olenkin näköjään edistynyt melkoisen hyvin, se ei riitä. Maha tuntuu aivan kamalalta, ja rasva sen kun lotisee menemään. Vittu.

Pyydän anteeksi kielenkäyttöäni. Olen repsahtanut viime aikoina niin paljon, että itkettää. NYT, tästä lähin alan kirjoittamaan melkein joka päivä, jotten unohtaisi tavoitteitani.

tiistai, 22. huhtikuu 2008

Teardrop

Tylsää. Viikonloppuna tuli mässättyä. Painoa ei kerennyt tulla paljoa lisää, mutta pudotus hidastui selkeästi... Pistän huvikseni päivityksen painostani The Scales -osioon, sillä en usko sen putoavan nyt yhtäkkiä yön aikana.

Huomenna on tanssia koulussa, ahdistaa kun pitää mennä sinne jonkun pideltäväksi tällaisena läskinä. Niin ja kuukauden päästä on luokkaretki, pakko päästä seitsemänkymmenen alle ennen sitä. Mieluiten lähemmäs kuuttakymmentäviittä.

Itkettää.

torstai, 17. huhtikuu 2008

FUCK!

REPSAHDUS. SAATANA.

Meni NIIN hyvin, mutta sitten repsahdin, kun kamuja tuli kylään! n. 380-400 kaloria olin itseeni ahtanut, ja SITTEN... SÖIN AINAKIN SAMAN VERRAN LISÄÄ! And that makes... noin 800 kaloria! EI OO TOTTA! Vihaan itteeni ja ko pitää olla tämmönen vitun läskisyöppö! Enkö osaa mitään??? Kaiken lisäksi mulla on emetofobia, joten en pysty mitenkään oksentamaan sitä kaikkea paskaa ulos! Pakko kai sekin taito opetella taas vaihteeksi... Ttu.

keskiviikko, 16. huhtikuu 2008

Courage

En ole koskaan, ikinä tuntenut itseäni näin vähäpätöiseksi. Minä vain istuin siinä, tuijotin epäuskoisena väriseviä käsiäni. Olin aivan loppu. En pystynyt tekemään enää lihastreenini päätösliikettä, punnerrusta. En ole tottunut näin vähään ravintoon, eikä kehoni ole vielä tottunut muutenkaan. Yritin, muttei onnistunut. Sain tehtyä kuitenkin kaiken muun, joten jotain edes hyvää kuitenkin...

Syömisiini en ole vieläkään tyytyväinen, mutta pärjäsin tänään kuitenkin huomattavasti vähemmällä ravinnolla, kuin eilen ja toissapäivänä. Vaakakin näytti olevan suopea, sillä taas oli yksi kilo lähtenyt. Pian ollaan seitsemänkymmenen alapuolella, mikä soisi rauhaa sielulleni. Sinne kuuteenkymmeneenkolmeen on kuitenkin vielä matkaa...

Itku on kurkussa. Olen niin pettynyt itseeni. Luulin, että tämä olisi edes hieman helpompaa. Tulokset alkavat näkyä niin hitaasti. Kylki- ja lantioluut tuntuvat nyt paljon terävämmin, mutta maha jaksaa pömpöttää vielä. Arvatkaa vain vituttaako. Niin ja reisissäkin on tapahtunut vain ihan piskuinen pienentyminen... Kamalaa. Tähän olisi nyt pakko saada edes jotenkin vauhtia...

Olenpa säälittävä.